Tänään olin kaverini luona ORAVAMÄESSÄ lasten kans mäkeä laskemassa. Oli kerrassaaan ihanaa. Anteeks vaan kaikki kaupunkilaiset (sieltä etelä-suomesta), mutta kyllä tää lumi voittaa ne märät loskaiset/lumettomat kadut. Olisipa jäänyt tämäkin riemu kokematta, jos oltais viel Turkulaissii. Mäki laskettiin ja Annen isä vei lapset (ja myös meidät aikuiset) ylös mönkijällä. Oli ne onnellisia kun ei tarvinnut kavuta sitä valtavaa mäkeä ylös.

Ilmeet kertovat kaiken :)

 

sisko ja sen veli

Lettuja paistumassa. Kyllä muuten maistuivat. (huomaa jääpuikot)

Anne ja onnellinen mönkijäkuski

Sisko perässä....

Sitä äiti perässä, mitä lapset edellä....

Lumienkeli

Tässä on OODI

Täsä OODI ja HELMI.  Olemme jo seuraavasta poikueesta varanneet yhden pienen hauvelin. Kyllä meillä on tilaa vielä yhdelle...

Talvista kauneutta

 

Saapa nähdä kuinka minun käy. Nyt tietysti olis ollu se hyvä puoli siinä, että olis ollu Turkulainen, niin tämäkin haaveri olis jääny ehkä väliin. (tai kyllähän se tasasella maallakin kuperkeikan teko multa onnistuu. On ollu sen verran naama ruvella kokemusta moisesta) Katsokaa, sillä minäkin laskin mäkeä ja tietysti tein jotain typerää; laskin pulkassa polvillani ja niinpä menetin pulkan hallinnan ja paiskauduin päin kinosta ja tein pari volttia. Kierin siis pulkan kans muutaman kierroksen ja nyt kun tulin kotiin, niin kylki on mustana ja joku paukamakin on tuossa kylkiluiden alla. Ei oikein tiiä mikä asento olis hyvä, kun niin nipistää kylkeen. Lasken kyllä seuraavaksi istuen, jos nyt yleensä enää lasken...

Tämmöinen oli nyt kylkeni. Tais olla aikas lähellä, ettei menny kylkiluita poikki.

Kait se munan syöntikin kuuluu tähän pääsiäiseen. Nyt en jaksanut ruveta maalaamaan munia lasten kanssa, mutta keitin muutaman prinsessa- munan

 

Sanoin Joonalle, että tuu kattoo minkä värisiä munia kana on muninut. Sen reppanan silmät levis ja sanoi, että voi juukelis puukelis, mistä sä tommoisia olet saanut. Joona ottaa kaikki niin tosissaan...