NÄIN MEISTÄ TULI MAALAISIA

Kohta on vuosi vierähtänyt täällä. Näin taakse katsottuna aika on mennyt tosi nopeasti, mutta jos odotettavissa olisi jotain kivaa ja jännää, niin pitkältä se odotus tuntuisi.

Silloin kun lähdettiin Turusta, alkoi ensi lumi sataa. Kohta taas odotellaan ensi lunta. Ajokeli oli tosi kurja paikka paikoin, mutta täällä meitä odotti valkoinen maa. Kaikki oli niin jännää, kun ei tiedetty, millainen asunto meitä odotti.

Tälläiseltä täällä näytti sitten päivän valossa. person13.gif

Juliasta ja Joonasta oli lumi ainakin kaikista hauskinta. Välillä ajattelin, että eivätkö nuo lapsi reppanat olleet ennen lunta nähneetkään (?). Kaiken kruunasi Anne-tädiltä saatu potkuri. Sininen sellainen ja kyllä sillä vuoronperään pennut antoi toisilleen kyytiä, voitte uskoa. Jokatapauksessa sekin lumi suli pois ja sitä synkkää märkää kurakeliä oli täälläkin aivan liian kauan. Ei voinut mennä ulos ja oli tylsää aina olla vaan sisällä. Kavereitakaan ei tuntunut löytyvän, sillä jokainen oli käpertynyt kotiinsa kuin karhu pesäänsä. Koti ikävä tai siis Turku-ikävä vaivasi, mutta vain tuon synkän ajan verran. 

Valoa pimeyteen

Sitten tuli joulu ja sekin tuli mustana. Vähän Joona ihmetteli, miten joulupukki saa lahjat tänne, mutta saipahan kuin saikin ne perille toimitettua. Jouluun kuitenkin

varauduttiin leipomalla pipareita ja kuusikin saatiin käydä kaatamassa omasta metsästä.

fetes759.gif

Siinä oli sellaista kuusenhaku meininkiä. Siispä rämmittiin metsässä hämärissä mummi mukana (vartioi, ettei papan koristepuut lähde kuusen jalkaan).

1176032.jpg

Julia oli joulunäytelmässä uusi-tonttu

1176079.jpg

ja äitin pienestä pojasta tehtiin pikku-kananen.

1176028.jpg

 

Joulun jälkeen lasten iskäkin saapui katsastamaan lasten asuin paikkaan. Oltiin kuulema "keskellä ei mitään", mutta onhan täällä vaikka mitä vaikka välillä tuntuu ettei täällä ole mitään:) Uutena vuotena Juha osti raketteja pussillisen paikallisesta rautakaupasta. Niitäpä lähdettiin yhteituumin ampumaan Mäkelään. Taisi olla eka kerta, kun metsän eläimet saivat nähdä ja kuulla ilotulituksen niillä kulmilla. Otettiin termariin kahvia ja eväitä ja paistettiin makkaraa. Oli muuten ihanaa istuskella höyryävä kahvimuki kädessä kalliolla ja sellaisen sinisen hetken ympäröimänä. Viiden aikaan oli jo niin pimeää, että oltiin kuin säkissä. Olihan meillä tietysti piharoihut luomassa tunnelmaa, mutta silti oli vaara, että törmäisi puuhun.

Vuosi siis vaihtui ja alkoi odotus hiihtolomasta. Silloin lähdettäisiin Turkuun.

Tosin kävihän meillä vieraita Turusta. Jesssi, Jenna ja Aatu poikkesivat yhtenä lumisena viikonloppuna. Oli niin kiva nähdä heitä ja Julialla oli pitkästä aikaa kaveri. Oltiin pulkkamäessä ja vaan loikoiltiin ja katottiin telkkaria. Kivaa, kun oli seuraa.

Yksi hiihtoleiri järjestettiin Salmenkylässä ja sinnepä Julia välttämättä halusi. Aivan hyvin oli mennyt. (jos nyt ei lasketa paria pientä kyyneltä, kun muistui koti illalla mieleen)

Eka Turun matka

Sitten alkoi häämöttää hiihtoloma ja lähdettiin Turkuun. Perjantai-aamulla pakattiin kamat autoon ja nokka kohti Turkua alkoi klo 9.57. Tietysti joitakin kilometrejä ajettuamme Joona alkoi itkeä. sillä joulupukin tuoma Aapo-apina oli jäänyt kotiin. En nyt ihan viitsinyt lähteä sitä hakemaan ja ajamaan muutamaa kymmentä ylimääräistä kilometriä. Rehellisesti sanottuna en muista, millä lahjoin hänet hiljaiseksi, mutta jotain kivaa sen on täytynyt olla. Joutsa oli eka paikka ja sitten Heinolan kautta pysähdyimme Lahteen, sillä pennut näki Hesen mainoksen ja siitähän riemu nousi. Ajatelkaa; neljän kuukauden odotus palkittiin ja päästiin syömään hamppareita. Aika hyvin se matka meni ja oltiin 16.30 mummin parkkipaikalla. Mummi saapui samoihin aikoihin sairaalasta, sillä hän oli ollut tassu-leikkauksessa. Keppien kanssa hän saapui jalka valtavan suuresssa paketissa. Siispä lähdimme Janeten luo. Lapset odottivat sinne pääsyä, varsinkin Julia sillä olihan siellä pikkuinen Sanni.

pers342.gif

 Voi sitä riemua ja iloa jälleen kun nähtiin. Meitä odotti katettu ruokapöytä ja tuntui todella kivalta saapua sinne. Joona lähti samana iltana iskän luo. Se taisi olla hänen lomansa kohokohta. Oli meillä taas puhumista ja kuulumisten vaihtoa.

 

Alkuviikko alkoi sillä, että Julia sairastui. Kuume nousi ja neiti vain makaili. Veto oli ihan pois. Ja hän oli niin odottanut HopLoppiin pääsyä. Joona sinne pääsi ja tietysti oli pakko kehuskella sairaalle sisko-rukalle siitä, miten mukavaa oli ollut. Julia sentään jaksoi mennä mamman luokse yhdeksi yöksi ja oli tykännyt siitä kovasti. Käytiin Esan ja Merjan luona ja torstaina mentiin Mietoisiin. Julian olo senkuin paheni ja kuumetta oli mittarin mukaan yli 40 astetta pahimmillaan. Eipä siinä auttanut kuin lääkärissä käynti ja angiinahan se vaivasi ja nosti niin korkean kuumeen. Siispä lääkekuuri avuksi helpotusta tuomaan

1176023.jpg

Tässä kuumeinen matkalainen Anne-tädin sohvalla ja sillä aikaa pikku-veli nautti

1176046.jpg

uunin päällä istuskelusta.

Lauantaina olisi sitten lähtö sitten kotiin. Oli ihan kiva palata kotiin. Auto oli pakattu tiukkaan Turun tuomisilla, sillä täältähän ei kaikkea aina saa.

Sillä aikaa kun oltiin kaupunkireissulla oli talvi vallannut tämänkin kylän.   Arvaappa kuinka monta kertaa minut rakennettiin (?)fetes343.gif

1176119.jpg 

Siispä äidin lumipedot pääsivät peuhaamaan sydämmen innolla(ja sitähän riitti)

fetes585.gif

Päästiin muuten lasten kanssa paljon hiihtämään. Pururadalla on tosi hyvät ladut ja molemmat jaksoivat hiihtää pitkiä matkoja ja suuria mäkiä. Pennut laski niitä kiljuen alas ja kipusivat aina uudetaan ylös ja uusiksi. Siis kilometrejä kertyi enenmän kuin mulla. Menipä kerran sukset ristiin neitosen kanssa ja hänpä otti sukset kiukuspäissä kainaloon ja häipyi. Olinhan siinä hätää kärsimässä, kun neito hävisi metsään. Aikani imeteltyä eräs mies sattui kyselemään, olinko hukannut jotakin? kerroin hänellä pienen "vaaleanpunaisen" tytön hävinneen. Hän oli kuitenkin kummia nähny, että kylälle päin oli tepastelut "vaaleanpunainen" tyttö sukset kainalossa ja huutanut niin, että kuului vähän kauemmaksikin. Jotenkin arvasin, että "Justiina"-Juliasta taisi olla kyse ja kiitin kohteliaasti ja kaasutin neitosen perään. Enpä kovin pitkälle päässyt, kun tapasin neitosen kulkemassa sukset kainalossa ja posket hehkuvan punaisena kiukusta puhisten. Aina silloin tällöin meillä menee sukset ristiin, mutta siitäkin selvitään.

Juhla kausi alkaa  Julia 16.3    Juha 26.4   Joona 8.5

Kevätkin alkoi kolkutella ovelle ja päästiin Julian synttäreihin.

pers387.gif

 Nyt kun neito täytti 8-vuotta, niin poikia ei kutsuttu vaan tupa täyttyi prinsessoista. Pullon pyörityksessä oli hauskin käsky, että Julian pikku-veljeä täytyy käydä pussaamassa. Pianpa pikku-veli saapui kyyneleet silmissä kertomaan, kun tytöt vaan kiusaa. Yritin kyllä kertoa, että moni poika olisi onnellinen kun kaikki prinsessat pussailee, mutta ehkä vielä noin pienet pikku-veljet ei osaa olla. Saa vaikka "tyttö-bakteereita"(iso-veli on tuonkin keksinyt pikku-veljen kauhuksi). Sitten pistettiin smurffi-cd soimaan ja loput arvaattkin. Hyvä ettei hameen helmat revenneet...

1176151.jpg

Prinsessat kakkua maistelemassa.

Pajunkissoja ja suklaamunia

Kevät toi myös pääsiäisen. Virpomisoksia tehtiin ja aamulla maalattiin pienet nöpönenät noidiksi. Koriin oksat ja kylälle. Namuja ja rahaa tuli jonkin verran. Joonan mielestä yksi paikka oli paras: vanha papparainen oli kysynyt, että haluatteko rahaa vai namusia? Siihen herkkusuun suureksi kauhuksi pikku-veli alkoi hyppiä tasajalkaa rappusilla ja huusi, että RAHAA; RAHAA. No ne parikymmentä  hyppyä tuotti 5e, joten kannatan rappusilla hyppelyä myös ensi pääsiäisenä vaikka toinen jäikin vain siinä nuoleskelemaan huuliansa. fetes884.gifTosiasiassa neidin massu pullotti monta päivää namusista. Sanoin kyllä iltavuoroon lähtiessä, että tarkoitus ei ole hotkia koria tyhjäksi, mutta taisi olla valikoiiva kuulo päällä taas  tälläkertaa. 

1176139.jpg

Tässä  meidän "noidat"; hyppelijä ja namusten kerääjä.

Yhtenä viikonloppuna käytiin Suonenjoella uimahallissa. Se oli ihan kiva päivä. Käytiin myös katsomassa Elma-tätiä ja olipa se Eskokin kotosalla. Tuon reissun jälkeen tuli niin ikävä Aino-mummoa.

1176175.jpg

Välillä Julia on käynyt Mikkelissä uimahallilla, mutta toistaiseksi Joona ei oo tyttöporukan mukaan päässyt(eikä ilmeisesti edes halunnutkaan)

Kerrran hän lähti tyttöporukan mukana Jyväskylään tivoliin. Se nyt on vähän eri kuin uimahalli reissut. Hauskaa oli ollut ja eihän meillä muusta puhuttukkaan muutamaan päivään, kuin kummitus-junasta. Se oli sit Joonasta ollut jotain aivan mahtavaa.

fleur89.gif

Munkkeja ja tippaleipiä

Sitten saapui vappu. Tivoleista, vapputoreista tai edes suurista ilmapaloista ei ollut hajuakaan, mutta osattiin me juhlia muutenkin. Tavalliset ilmapallot ja paukkuserpentiinit ajoivat asiansa aivan hyvin. Tässä nähdään. Ilmankin tullaan toimeen kaikkia kaupungin kotkotuksia. Naapureille väsäsin lautasellisen tippaleipiä ja sainpa munkkeja simaa itsekin. Töihin paistoin vajaa 30 tippaleipää ja eivät olleet koskaan kuulema saaneet niin hyviä. Siitä tuli ihan iloinen mieli.

Nyt laskeskelee Joona öitä, koska synttärit on. Clipart124.jpg

No saapuihan se syntymäpäivä Joonallekin. Kavereita tuli kylään ja hämppy- kakkua oli tarjolla. (maistui kyllä paremmalle kuin hämähäkki)

Pojat pyöritti pulloa, mutta sen verra pidättyväisiä pikku-prinssit olivat, että pusuja ei jaeltu iso-siskolle. Rallipelejä pojat myös pelasivat ja ehkä olis korvatulppia tarvittu ainakin sillion, kun joku voitti. No pojathan on poikia.

1176194.jpg

Kuva paljastaa, että "herrasmies"- prinssit on huolinut pöytäseurueeseen kaksi prinsessan alkua.

Aurinkoa ja linnunlaulua

Sitten saapui kauan kaivattu kesäloma.

pers47.gif

 Eiköhän meistä nyt puolenvuoden kokemuksella oo tullu maalaisia. Joonakin sanoo välillä, että männään.ulos ja saako kahtoo telkkaria :)

1176316.jpg

Pikku-ukko ei ilmeen perusteella ollut oikein tyytyväinen aamunsa, mutta neitosen mielestä heleän kirpeä alkukesän aamu hymyilyttää

 

Nyt alettiin odottamaan sitä kesää. Aika oli vilpoista vielä tässä kohtaa.

Synsiössä oli muutaman päivän kesäleiri tyttösille ja sinne Julia tietysti halusi. Askarreltu ja uitu oli paljon.

Mummi ja Joona kävi Turussa. Joona oppi sillä reissulla lukemaa. Joona oli iskän luona käymässä ja taisipa päästä toistamiseen HopLoppiin. Kerros- junallakin pääsi matkustamaan ja oli junassa napostellut lihapullia ja muusia. Juhannuskin teki tuloaan ja se toisi Sannin ja Janeten taas tänne. Sitä se Julia odotti.

Yöttömän yön juhlaa

Juhannusaattona olin iltavuorossa. Halusin ilahduttaa myös osastoa ja leivoin suuren mansikkakakun työkavereille. Puskasta katkoin kynsisaksilla juhannusruusuja osaston pöydille ja oli oikein juhlallinen olo vaikka asukeista tuskin kukaan huomasi eroa. Heille joka päivä on samanlainen oli sitten arki tai pyhä. Onneksi meillä on taito nauttia siiä. Pappa kilttinä isänä haki Juhan kanssa Janeten ja Sannin Pieksämäeltä. Vuoron päätyttyä ajelin kesäillan auringon paisteessa Mäkelään ja olo oli kuin Juhannuksena kuuluukin. Oli niin ihana nähdä ystävä taas kerran. Siinä me seistiin ja halattiin ja itkettiin. Taidetaan olla vähän hupsuja, mutta mitäs siitä. Tuvassa tuoksui vasta paistetut munkit. Pappa oli tuonut rappusten pieleen juhannuskoivun, joka kylpi auringon valossa. Voiko ihminen enää muuta toivoa. Siinä sitä sitten mussuteltiin tuoreita munkkeja ja grillailtiin ja nautittiin yöttömästä yöstä.

1176328.jpg

Miksiköhän kummassa ei tästä juhannuksesta löytynyt kuvia??? mahdoinkohan ottaa ollenkaan(?)

Jokatapauksessa varmasti näin kauniisti sirenitkin kukkivat.

Kuten sanonta on; kaikki hyvä loppuu aikanaan. Arki taas iski tämänkin juhlan jälkeen ja oli taas aika saattaa junalle ystävät. Lähdettiin koko poppoo Pieksämäelle ja eron hetki oli haikea. Jos nähdessä oli kyyneleitä, niin kimalsivat ne myös erotessa. Onneksi on kuitenkin ystävä, jonka kanssa voi itkeä, mutta myös voi iloita.

Loppu päivä lorvailtiin Pieksämäellä ja käytiin Hesellä. Kiva poiketa aina silloin tällöin kaupungissakin, vaikka ei tuo kaupunki oli suuruudella pilattu.

Heinäkuu oli sellainen tavallinen lomakuu. Oltiin paljon Mäkelässä ja aina tuntuu hommaa riittävän. Julia oli taas kerran leirillä Pismissä ja eipä ollut edes juurikaan ollut ikävä. Jotenkin näin sen huomaa, kun noista lapsosista alkaa tulla isompia. (ettei ole äitiä edes juurikaan ikävä). Julia kävi mummin kanssa Turussa ja pääsi nyt vihdoin ja viimein käymään HopLopissa. Pääsipä vielä Kouvolaan Tykkimäkeenkin Amiran, Donian, Lauran ja Jasminen kanssa. Sieltä he kotiutuivat vasta 00.30 yöllä. Siis taisi olla hauska reissu.

Muuten ollaan sitten yritetty tutustua uuteen kotikuntaamme ja sen pieniin ja suuriin ihmeisiin.

Juhakin käy töissä ja työpaikka on kivenheiton päässä kotoa.

1176349.jpg

Onkohan tämä pieni vaiko suri ihme. Jokatapauksessa ollaan eka kertaa mansikkamaalla. En oo muuten ikinä nähny niin suuta mansikkapeltoo. Mie olinkin kaupungista... muistaakseni ja olin kyllä useasti ostanut niitä torilt tietyst.

1176367.jpg

Tässä yksi kesän riemuista. Jotenkin saa sen kuvan tästä kuvasta, että eipä meidän perheellä nämä riemut

kovin kummosia ole, mutta uskokaa tai älkää, niin kyllä kiljuntaa täältäkin kuului mutta parempiakin rantoja löydetttiin.

Luonnon antimia

1176430.jpg

Mummin kanssa tehdyt mustikkareissut oli kivoja. Julia oli tosi reipas kerääjä.

Nyt talvella saa nauttia mustikkapiirakasta ja muistella kesää. (rupes muuten tekee mieli mustikkapiirakkaa)

1176591.jpg

Tässä Julia on keskellä leirillä esittämässä tanssiesitystä.

1176608.jpg

Vaikka isä lähentelee 70v. niin tässä todistus siitä.että pojat on poikia ikään katsomatta.

1176638.jpg

Oli kaunis lämmin iltapäivä, kun iloisella mielellä saavuttiin Mäkelään. Pappa kertoi, että puun alla oli kuollut oravan-poikanen (kivempi puhua orava pojista kuin tytöistä). Sitä siinä töllöttäessämme huomasin toisen pörröhännän poikasen ja se olikin elossa. Pappa otti sen rukkasilla ja kantoi sisälle jossa minä "äidin vaistot" ohjelemana kiedoin sen pyyheliinan sisälle. Maitoa sille annettiin ja kummasti veikkonen piristyi. Lattialle päästetiin pikkuinen pörröhäntä ja mennä toki poika halusi, mutta takapuoli oli halvaantunut. Olivat varmaan "veljekset" saaneet pesästään äkkilähdön kenties jonkin elukan ajamana ja niin olivat sitten päätäpahkaa pudota muksahtaneet maahan. Pyyhkeeseen kiedottuna jätimme pienen kurren aurinkoon keksin pala kainalossa. Lupaa emme antaneet päästää sitä viellä taivaaseen. Pappa olisi kylä sen tehnyt. Siinä seurasimme, kuinka pienen ystävämme kamppailu elämästä muuttuu työläämmäksi ja niinpä loppujen lopuksi pappa päästi pörröhännän veljen luokse pomppimaan eläinten taivaaseen. Täällä maan päällä itkusta ei meinannut tulla loppua ja hautajaisethan siinä kakkukahvien kera järjestettiin. nature43.gif

1176373.jpg

Tässä pienien orava-poikien hauta

 

Uudet perheenjäsenet saapuvat

 

Perheenlisäystäkin saatiin oiken kunnolla. Naapurista muutti meille "hoitoon" Eemeli-kissa, mikä on Joonan pikkukisu. Hankasalmelta meille muutti pupu-poika nimeltä Nikolai. Joutsasta haettiin hamsteri-herra joka on Tomi. Hänkin on Joonan. Eemeli-kisu kyllä tahtoisi myös sen hamsterin, siitä olen aivan varma.

1176743.jpg

Eemeli oivalsi heti mitä varten puut on (?)

1176796.jpg

1176757.jpg

1176778.jpg

Eemeli- kisu nukkuu yöt Juhan kanssa ja imeskelee Juhan paidan helmoja. Nyt on hulinaa taas kerrakseen. Lupasin lisää eläimiä vasta sitten kun saan sen maalaistalon ja navetan. (sitten löytyy pupuja, kanoja, lampaita, kilipukkeja ja se pystykorva, jonka nimi on TESSU. Onneksi haaveileminen on ilmaista)

Täydenkuun yöt

Elokuun kuutamot alkaa taas saapua ja kesäloman viimeiset rippeet on jäljellä. Kohta alkaa taas arkinen aherrus koulutiellä ja minun nuorimmainen pikkupentu aloittaa ekaluokan. Juliakin menee jo toiselle. Mihin se aika näin meitä kuljettaa. Vastahan ne opettelivat kävelemään ja nyt jo kouluun pitäisi lähteä reppu selässä ja lippis päässä. Muistan sen kun eilisen, kun Juhakin lähti reppu selässä kouluun. Nyt on jo aikuinen mies. Se todistaa vain sen, että minäkin vanhenen.

Timokin kävi lapsiaan katsomassa kesälomallaan. Käytiin myös Mikkelissä porukalla. Päivä oli mielettömän kuuma. Varmaan yksi kesän kuumimmista.

Joonalle ostin kellon ja hän näyttää nyt niin isolta pojalta.

1176808.jpg

Koulukin on siis alkanut ja taisi se Joonaakin jännittää, sillä niin hiljaista poikaa se oli ekana aamuna. Julia löysi heti paikkansa koulussa. saapa nähdä, miten taas tästä kaikki lähtee luistamaan eteenpäin.